Annastiinan neuleblogi

Hikeä, verta, kyyneleitä ja langankiristystä

2011-12-30T16:37:00.010+01:00

Totoro-lapaset osoittautuivat erittäin haastavaksi pähkinäksi.
Ensimmäinen prototyyppilapanen ei edes mahtunut käteeni, kun en tajunnut löysätä langanjuoksuja tarpeeksi. Toinen lapanen, jonka neulomisen aloitin eilen, mahtuu käteen, mutta unohdin innostuksissani tehdä peukalon, jonka tajusin 5 riviä liian myöhään. Lapanen ei ole vielä valmis, mutta siitä tulee giganttisen pitkä, koska peukalo on liian "ylhäällä", joten lapasesta pitää tulla pitempi kuin alunperin oli tarkoitus. Laitan sitten kuvia kun molemmat ovat valmiit. En anna periksi! Jos ei muuta, niin saa tästä ainakin hyvää harjoitusta. Prkl.

Sukkasatoa:

Täysin epäonnistuneet sukat käsittämättömästa Regian sukkalangasta. Eivät istu jalkaan, kantapäihin jäi ihmeelliset pussit (joka ei tietenkään ole langan, vaan neulojan, vika), sukat ovat nyppyiset ja suttuisen näköiset ensimmäisen käyttökerran jälkeen ja valuvat sinne tänne. Varsin kelvotonta sukkalankaa, ja vaikka väreihin kerässä ihastuinkin, eivät ne valmiissa sukissa ihan niin herkullisia olleetkaan.

Jämälankajoululahjasukat:

Ylimpänä jo aikaisemmin blogissa esitellyt seiskaveljes-raitasukat. Kaikissa ylläolevissa sukissa olen käyttänyt äitini opettamaa "ultimate kärkikavennusta", jota suosittelen lämpimästi!

Pärlplattapyssel...

2011-12-20T00:10:00.008+01:00

...eli suomeksi helmilevyaskartelua. Ihanan lapsellista hommaa, joka sopii (nähtävästi) meille kolmekymppisillekin...
Kuten kaikki jo tietävät, on Totoro (Hayao Miyazakin Naapurini Totoro -animaatioelokuvasta) suuri rakkauteni, ja tottakai Totoroa pitää kunnioittaa tekemällä hänestä helmilevy.

Eräs toinen suurista rakkauksistani on alternativemuusikko Nick Cave, ja toinen helmilevy on tietysti tehty Boatmans Call -albumin kansikuvan mukaan. Ei ole ihan helppo saada pikseliukkoa muistuttamaan tuota synkeää ilmestystä, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Ultimate kärkikavennus

2011-10-28T16:24:00.006+02:00

Äiti opetti mulle maailman parhaan villasukkien kärkikavennuksen: helppo ja nätti.
Kun pikkuvarvas on peittynyt, neulo *2 oikein yhteen, 3 oikein* yhden kerroksen ajan, sitten 3 välikerrosta, *2 oikein yhteen, 2 oikein* yhden kerroksen ajan, 2 välikerrosta, *2 oikein yhteen, 1 oikein* yhden kerroksen ajan, 1 välikerros, sitten *2 oikein yhteen*. Kun silmukoita on jäljellä suunnilleen 8, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele, Voilá!!
Sopii sileisiin sukkiin, jos sukan päällä on jonkinlainen pitsikuvio, kannattaa kaventaa sivuilta jolloin kuvio ei muutu.

Lanka perusmättöä, 7 veljeksen Raitaa nelosen sukkiksilla. Tykkään näistä suomalaisista langoista joita mun ikävä kyllä pitää maahantuoda Suomesta kun täältä Ruotsista ei saa Novitaa.

Muodonmuutos

2011-10-12T18:09:00.005+02:00

Luovuus yllättää joskus, kuten tässä kaulahuiviprojektissa, jossa kaulahuivista tulikin tyynynpäällinen:

Lanka Rowania, en muista mitä sorttia. Malli maanmainiosta Kauneimmat Neulemallit -kirjasta. (Tyynykasan taustalla piilottelee isoäidin neliö -peittoprojektini "hedelmä", josta siitäkin tuli tyynynpäällinen ja jonka langanpäitä ei vieläkään ole päätelty...)

Päivän jälkiruokaetra!
Ihana, terveellinen, maailman paras
mustikka-vadelmapiirakka:

Vuoan pohjalle:
Litra mustikoita/vadelmia
2 rkl perunajauhoja
1 dl raakaruokosokeria

Murutaikina:
2 dl kuitupitoisia kaurahiutaleita
1 dl kokojyväspelttijauhoja
1 dl raakaruokosokeria
75 gr voita

Sekoita murutaikinaksi, levitä mustikoiden päälle. 200 astetta, 30-35 min.

<3

Villapaitoja, Totoroita ja kesäkuulumisia

2011-09-12T10:00:00.012+02:00

Kesä on ollut ihana, pajon festareita, piknikkejä, konsertteja, ulkomaanmatkoja, kavereita, perhettä, kesämökkeilyä ja yleistä ihanaa kesähengailua Tukholmassa. Ja nyt elo/syyskuussa vihdoinkin myös pitkiä iltoja keittiössä musiikkia kuunnellen, teetä juoden ja neuloen. Parasta neulontamusaa just nyt: Midlake. Sopii sohvan nurkkaan puikkojen ja teekupin kanssa hautautumiselle, ja siellä voikin sitten pysyä suunnilleen maaliskuun puoliväliin asti... ei tosin vielä, nyt voi vielä nauttia kauniista syksystä pari viikkoa ennenkuin kaamos painaa päälle pahemman kerran.

Olen ollut maailman laiskin bloginpäivittäjä, mutta en kuitenkaan ole istunut tyhjän panttina ihan koko kesää. Kuvia siis on vihdoinkin, muutamia jopa viime talvelta. Ongelmana on lähinnä ollut mallin/valokuvaajan löytäminen, itselaukaisijalla räpsäisyt kun eivät yleensä täytä omia vaatimuksiani blogin kuvien tason suhteen. Äiti oli kylässä viikonloppuna ja toimi mallina ja valokuvaajana (kuvat eivät tosin ehkä edelleenkään täytä kaikkia laatuvaatimuksiani... sori äiti!).

Asiaan: Uusin ja tähän mennessä ehdottomasti hankalin projektini on Totoro-lapaset Varmaan monelle tuttu malli Ravelrysta ja aivan ihastuttava, mutta ensimmäistä kertaa kirjoneuletta neulovalle helvetillinen rupeama. Miksi en aloittanut yksinkertaisella mallitilkulla? No, tekevä oppii ja vaikka se hermoja raastavaa onkin, odotan lopputulosta varsin malttamattomana. Muutin kuviota hiukan yksinkertaisemmaksi, kämmenen puolella on yksinkertainen 2x2 silmukan ruutukuvio Totoron "tassun" jäljen sijasta.

Ongelmana on lähinnä se, että kirjoneuleesta tulee aivan liian tiukkaa joka näkynee kuvistakin. Eka lapanen toimiikin lähinnä prototyyppinä ja oikeat lapaset toivottavasti jopa mahtuvat käteeni. Kuvia niistä myöhemmin kunhan valmistuvat.

Ylpeänä voin kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen esitellä Kim Hargreaves -villapaitani, ensimmäinen oranssi versio on aivan liian iso, koko M (kuva on stailattu ja paita on kiristetty takaapäin hiusklipsulla jotten hukkuisi siihen) ja ehkä ei ihan mun väri. Tilasin langan Colorwayn kautta netistä enkä ollut ihan varma väristä. Lanka on Rowanin Kid Classicia sävy Rosewood, eli samaa lankaa kuin alkuperäinen Hargreaves-paita. Toinen, Kid Classicin sävy Smoke, onnistui paremmin ja sitä tulen todennäköisesti jopa käyttämään. Koko S. Var så goda!

Lopuksi vielä ihana tupsupipo jonka tein jo viime talveksi, Garnstudion sivulta. Lanka Naturuld sävy 990, ei Dropsin Eskimo kuten ohjeessa. Kaulahuivin neuloin kaveriksi.

Lisää luvassa! Stay tuned!

Terveisiä Ameriikasta!

2011-05-23T15:36:00.005+02:00

Nykissä oli ihanaa, kuten arvattavissa. Lankakauppoihin en valitettavasti eksynyt, mutta sitäkin iloisempi yllätys oli tämä ultimate lankagraffiti (vai miten niitä suomeksi kutsutaan?) johon ihastuksekseni törmäsin Brooklynin sillan alla. Ruotsissa sanotaan stickgraffiti, lankagraffiti-sanaa ei Googlesta löytynyt.

Mielenkiintoinen, jopa feministinen ilmiö, (nuoret?) naiset ottavat haltuunsa julkisen huoneen ihastuttavalla tavalla. Minun ei toisaalta olisi vaikeaa kuvitella anarkististen mummojenkaan hiipivän yöllä koristelemaan lyhtypylväitä ja aidanvieriä luomuksillaan joita nojatuoleissaan päivisin neulovat... Ja sanon naiset, vaikka epäilemättä stickgraffiti-ilmiö ei rajoitukaan pelkästään yhteen sukupuoleen. Go girls!

Nykin matkalle rakas Totoroni sai matkakumppanikseen Pingun ja he pääsivät nauttimaan muun muassa Magnolia Bakeryn cupcakeja sekä ihmettelmään Brooklynin sillan ranteen paksuisia metallivaijereita.

Totoro kakkonen

2011-02-22T22:30:00.004+01:00

Totoroni on saanut uuden kaverin jonka tein lahjaksi ystävilleni S:lle ja M:lle, suuria Totorofaneja he myös.

Uusi Totoro virkattu, tummempi kuin alkuperäis-Totoro ja kaikin puolin paranneltu ja robustimpi versio ekasta Totorosta ja haluaisin kovasti pitää sen itse, mutta alkuperäis-Totorolla on kuitenkin erityinen paikka sydämessäni jota ei sovi syrjäyttää, sitäpaitsi mitäs sitä nyt kahdella Totorolla tekisi... Sehän kokisi inflaation.

Kivaa taas blogata. Stereoissa soi Britta Persson ja edessäni on helgfrukost eli kahvia ja pitkän empiirisen kehittelyn lopputulos:

the Ultimate Smoothie

1-2 banaania
1 avokado
soijamaitoa
pellavansiemenrouhetta
pakastemustikoita
pakastemangoa (tai tuoretta)
raastettua tuoretta inkivääriä

Miksaa ja nauti.

Lopuksi pisteenä i:n päällä eksklusiivinen kuvatodiste uudesta Totorosta uudessa kodissa, Vargen-kissan kainalossa.

Syjuntan sosiologiaa

2011-02-08T15:23:00.004+01:00

Traditioiden elvyttäminen on ihanaa!
Tosin "uusi" syjunta sisältää moderneja piirteitä; en usko että isoäitimme kokoontuivat neulomaan yhdessä saadakseen samalla tekosyyn juoda viiniä keskellä viikkoa ja puhua pojista - tai ehkä kokoontuivatkin. Pitäisi varmaan kysyä mummilta. Uskon tosin että hyötynäkökulma painoi enemmän ennen vanhaan, vaikka ainahan naiset ovat kokoontuneet yhteen neuloskelemaan ja "juoruilemaan" ;)

Perusidea on siis sama: Ystäv(ättär)ien tapaaminen ja käsillä tekeminen, rentoa, kivaa ja hyödyllistä. Seurustelumuoto, jota mielestäni leimaa vaivattomuus, koska koko ajan ei tarvitse edes puhua jos ei huvita. On ok istua nurkassa hiljaa keskittyen omaan neulokseensa ja olla hiljaa, jos siltä tuntuu, ja kuitenkin olla kanssakäymisessä muiden kanssa. Ja mikä parasta, edistyneemmät voivat auttaa niitä jotka apua tarvitsevat. Lisää tämmöisiä seurustelumuotoja nykymaailmaan, kiitos :)

Pysselinspiraation tuloksia

2011-02-03T16:13:00.005+01:00

Mä oon ruotsiksi joku joka tykkää "att pyssla". Siis väkertää kaiken maailman härpäkkeitä (kiitos tästä sanasta tamperelaiselle kaverilleni M:lle, varsin osuva sana tietynlaisia tuotoksia kuvailemaan).
Hiljaisen talven ja syksyn jälkeen muhun onkin iskenyt varsinainen väkerryskuume, neule, kaulahuivi ja pari muuta juttua tekeillään, stay tuned, niistä kuvia myöhemmin.

Löysin kangaskaupasta trikoota jossa on jonkinlaista viatonta havaiji-kasari -henkeä, ja väänsin siitä kesämekon (ilman kaavoja, mutta istuu hyvin). Mekko näyttää kuvissa tosin aika kamalalta, johtunee osittain siitä ettei mulla ole ollut mallia eikä valokuvaajaa, vaan kuvat ovat itselaukaisuja ja tulos sen mukaista... Mutta livenä mekko on tosi nätti :)

Olen myös saanut neulottua sukat, pitkästä aikaa ihan vain itselleni, Nallen marjaretki-lankaa, väri mustikka.

Takaisin bloggaamaan

2010-10-07T21:20:00.007+02:00

Piiiitkän kesä-syksy-talvitauon jälkeen täällä taas :)

Voin viimeinkin ylpeänä esitellä Kim Hargreaves-tuotantoa, ikuisuusprojektiksi luulemani harmaan villatakin (siitä tosin puuttuu napit joten projektia on jäljellä, mutta olkoon) ja iki-ihanan oranssin Jumpperin isolla J:llä, se kun tuo mieleeni 50-luvun, ja silloin jos joskus käytettiin naisellisia jumppereita eikä tylsänkuuloisia villapuseroita. Vihdoinkin onnistunut vaatekappale!

Harmaa neule ei niin tyydytä, lanka osoittautui liian paksuksi ja neule tönköttää päälläni, mutta ainakin se lämmittää suloisesti talvella. Oranssiin taas käytin alkuperäislankaa, joka osoittautui täsmälleen oikeaksi valinnaksi. Tosin langan väri ei sovi minulle ollenkaan, aionkin tehdä uuden, hieman pienemmän Rowan kid classicin "smoke"-sävystä. Ei siis missään tapauksessa kannata tilata lankaa netistä värikartan perusteella, vaan hankkia se käsiinsä livenä ennen ison neuleen aloittamista. Tukholmassa on onneksi kauppa joka myy pelkkää Rowania.

Sukkapari jos toinenkin on valmistunut, mutta kuvia niistä en onnistunut ottamaan ennen lahjaksi antamista, ja pipojakin on syntynyt kolme, mutta kahdesta ei ole kuvaa :(

Ennen joulua olin hattubileissä, ja hattu piti tietysti valmistaa itse, tuloksena virkattu härpäke johon kiinnitin pitsiä, helmiä ja sulkia. Hattu sai osakseen roimasti kohteliaisuuksia ;)

Pian kuvia neuleista, kunhan saan jonkun malliksi...

Mekko siskoineen

2010-05-02T20:42:00.003+02:00

Ostin ompelukoneen. Vanha, jonka sain joululahjaksi viime vuonna (!) hajosi käsiin. Googlasin koneen ja löysin sen Sibasta hintaan 799 kruunua. Ei siis ihme että hajosi... Uusi kone on Husqvarnan Viking Emerald 116 ja liukuu viehkeän kepeästi kankaan yli luoden siistejä ja kestäviä tikkejä. Vanha koneeni kuulosti keuhkotautiselta öljyttynäkin, Emerald surraa kuin koneen pitääkin - tasaisesti ja hiljaa.

Käyttöön se pääsikin heti ja ompelin kaksi mekkoa kolmessa päivässä. Ompelun etu neulomiseen verrattuna onkin sen nopeus. Sain vihdoin viimein valmiiksi harmaan Kim Hargreaves -villatakkini(kuvia myöhemmin) jota vääänsin sormet verillä vuoden päivät. Tulevaisuudessa keskittynen pienitöisempiin neulomuksiin, jolloin sekä mielenterveyteni että rahani säästyvät, lanka ei ole halpaa. Vaikka onhan se neulominen ihanaa.

Mekko 1 on simppeli trikoomekko helmapitsillä:

Mekko 2 on yhtä simppeli trikoomekko pitsikoristuksilla...:

Mekko 3 ei ole oma luomukseni, vaan ihana vintage-löytö, mutta esittelenpä sen täällä huvikseni kun siitä tuli otettua kuvia:

Onneksi KEVÄT on jo täällä ja mekkoja pääsee käyttämäänkin :D

Sukat!

2010-04-18T22:07:00.002+02:00

Ihanaiset sukat jotka tein synttärilahjaksi siskolleni. Samanlaiset sukat teossa itselleni, kunhan ehdin ja jaksan. Lanka on Regius hand made effekt -lankaa, puikot 3mm bambusukkikset.

Kevät!

Välipala

2010-04-06T09:16:00.004+02:00

Tässä välipalana muutamia korvakoruja jotka tein alkukeväästä, valmiita neuleita odotellessa:

Rakastan roikkuvia korviksia, keskimmäiset ruusukuvioiset ovat tämänhetkinen suosikkini. Olin viime viikolla Lontoossa ja löysin helmikaupasta maatuska- ja pöllöhelmiä... lisää kuvia niistä kunhan olen saanut väännettyä ne korviksiksi. Stay tuned.... :D

Pieniä asioita

2010-03-24T12:48:00.011+01:00

Kevätnarsisseja ikkunalaudalla

Minulla on uusi ystävä: Lily, 5 viikkoa, maailman söpöin vauva. Lily on pieni tyttö ja vaikka sisäinen feministini kieltäytyy pukemasta pieniä tyttöjä vaaleanpunaiseen ja pieniä poikia vaalensiniseen, päädyin jostain syystä ostamaan pinkkiä sukkalankaa ja valkoista myssylankaa...

Hiirenhammasreunus

Ohjeet löytyvät täältä ja täältä

Oikeaa vauvaa ei valitettavasti ollut käytettävissä, joten vauvaa sai esittää nalleni ja huivilla verhoiltu lasipurkki

Ostin muuten iPhonen, joka on maailman ihanin vehje. Sille piti tietysti neuloa pussukka, joka syntyi Dropsin jämäalpacasta:

Harmaa ikuisuusneulontaprojektini Kim Hargreaves -villatakkini on yhteenkuromista vaille valmis, ja oranssi villapaitanikin on hihaa vaille valmis. Löysin Dropsin uudesta mallistosta neuleen, joka saattaa olla seuraava neuleprojektini. Valmistuu ehkä ensi talveksi...

P.s. digijärkkärini on taas käytössä, uudella objektiivilla :) Loin blogille uuden ulkoasunkin, en ole ollut tyytyväinen mihinkään tähänastisista, mutta vaaleanharmaa taustaväri ja kuva säärystimistäni bambupuikoilla tuntuu ainakin just nyt oikein hyvältä.

Rowan-jahti

2010-01-19T18:37:00.015+01:00

VIHDOINKIN olen saanut kodin!
Vuosien elely ties minkälaisissa koloissa opiskeluaikana ja sen jälkeenkin loppui ennen joulua, kun muutin yhteen herra P:n kanssa ja minusta tuli virallinen "sambo". (Tässä välissä pitää mainita että Tukholman asuntotilanne on toden totta katastrofaalinen!)
Uusi koti on ihana: 57 valoisaa m2:ä isolla parvekkeella hyvien liikenneyhteyksien varrella lähellä Tukholman ydinkeskustaa. Parasta kaikessa on se että kämppä on upouusi :) Ja tietty se että pääsee sisustamaan.
Uudessa kämpässä on toki myös ihanaa neuloa! Olenkin ollut varsin tuottelias, ainakin oman mittapuuni mukaan. Tässä blogituksessa en tosin alennu esittelemään viime vuoden niin sanottua satoa koska minulla on vielä pitkä matka "himoneulojan" titteliin. Ylpeänä voin kuitenkin todeta että harmaa Kim Hargreaves -villatakki, jota olen neulonut, khöm, alkukesästä asti, vetelee viimeisiään puikoilla. Olen myös aloittanut uuden Kim Hargreaves -villapaidan ihanasta Rowanin Kid Classicista josta olen päättänyt tehdä uuden suosikkivaatteeni.

Etsin etsimästä päästyäni Tukholmasta lankakauppaa joka myisi Rowania, koska kaikki Hargreavesin ohjeet ovat Rowanista ja kypsästi järkeilin että kokemattomuuteni neulojana ei salli lanka- ja silmukkamäärien kanssa kikkailua, joten on paras tehdä villapaita alkuperäislangalla. Rowania ei Tukholmasta kuitenkaan kirvelläkään löytynyt joten päädyin tilaamaan langat netistä englantilaisen Colorwayn kautta, joka lähetti langat ongelmitta Ruotsiin. Toimitus tuntui tosin kestävän ikuisuuden, mutta hyvää toki jaksaa odottaa! On tietysti riskialtista tilata lankaa netistä, mutta kun vihdoin paketti tuli olin iloisesti yllättynyt väristä. Halusin likaisen, murretun oranssin sävyn, ja Kid Classicin "rosewood" on melko lähellä täydellistä.
Sitten kuulin kaverin kaverilta kaupasta Norrtullsgatanilla Vasastanissa, joka myy pelkkää Rowania! Mitämitä!! Vierailu sinne osoitti että ihanainen pieni Wincent Norrtullsgatan 27 oli suoranainen Rowan-unelmien täyttymys :)

Jotain esiteltävääkin on:

Säärystimet jotka lupasin esitellä viime päivityksessä:

Iso muhkea kaulahuivi Viro-langasta.

Sain siskoltani joululahjaksi ihanaa Rowanin Limaa joka on hauskasti palmikoitua. Siitä ajattelin tehdä kärjestä kudottavat sukat Ullan ohjeella . Oranssi lanka on Kid Classicin rosewoodia josta siis (joskus) tulee villis.

Joulukuva uudesta kodista, sambon amaryllis kukkeimmassa kukoistuksessaan

(Kuvat eivät taaskaan ole mitä parhaita, mutta tällä kertaa voin syyttää siitä itse kameraa enkä kuvaajan puuttellisia taitoja. Järkkäri hajosi hiljattain joten nämä on otettu perinteisellä (digi)läpynäpsyllä. Uusi objektiivi on ostolistalla jotan pian pääsen taas kuvailemaan oikealla kameralla ja voimme kaikki yhdessä toivoa että tulevaisuudessa blogini kuvanlaatu paranee...)

Pian siis toivon mukaan esittelyssä valmiita neuleita, jos luoja suo... stay tuned ;)

Mössafeber!!!

2009-11-16T11:17:00.016+01:00

Jee!
Vihdoinkin mulla on oikee villamyssy, jopa kaksin kappalein! Olen kutonut vasta vuoden, enkä siksi omistanut viime talvena vielä kunnon villamyssyä. Ja koska kaikki Indiskasta ostamani akryylipipot alkoivat ällöttämään (olen materiaalifasisti, kutoessani haluan käyttää VAIN luonnonkuituja paitsi ehkä vähän tekokuitua villasukissa), heitin ne pois/lahjoitin Myrornaan. Ja nyt NYT vihdoinkin olen saanut väkerrettyä itselleni pipon (x2)!

Pipo numero 1 on valtavan paksu, kaksinkertaisesta Dropsin Eskimo-langasta lyhennettyjä kerroksia neulomalla aikaan saatu härpäke, joka kylmyyden lisäksi eristää tehokkaasti myös kaikki äänet :) (miten tuo sauma osuikin tohon keskelle kuvaa...)

Pipo numero 2 on erivärinen versio piposta numero 1 ja tehty tilaustyönä poikaystäväni työkaverille.

Pipo numero 3 on astetta sievempi "puu-pipo" jossa on kaunis puumainen kuvio edessä ja takana. Toisella puolella pipoa alkoivat langat hyppimään puikoilta kriittisesssä vaiheessa keskellä puukuviota, joten siihen tuli pikkuinen virhe. Virhettä tosin tuskin huomaa, varsinkin kun yritin jälkikäteen kirjailla irtosilmukoita kuvion päälle. Ärsyttävä yksityiskohta on myös se, että aina kun neulon sukkapuikoilla, tulee siihen puikkojen saumakohtaan löysää silmukkaa vaikka kuinka yritän silmukoita kiristellä, ja mielestäni se näkyy rumasti pipossani. Miten tämän voi välttää?? Pipon voi varmasti toki myös neuloa pyöröpuikoilla jolloin tämän ärsytyksen voi eliminoida, haluan nimittäin neuloa vielä toisen samanlaisen koska pipo on mielestäni niin hieno :)

Neljäs tuotos on säärystimet joista toinen on vielä valmisteilla. Lankakaupassa törmäsin ihanaan lankaan jota ei vain voinut jättää hyllylle loikoilemaan. Siitä syntyi ainaoikealla hurmaavat säärystimet, joista tulee kunnollinen kuva myöhemmin. Tässä vain pieni "smakprov".

Niin että jotain ainakin valmistuu... olen onnekseni ymmärtänyt että vaikka neuloessa ei voi lukea kirjaa, on olemassa myös äänikirjoja. Ja vaikka olenkin hyvin visuaalinen henkilö, onnistuin kuuntelemaan äänikirjaa ekaa kertaa elämässäni. Kuuntelussa on Dan Brownin "Den förlorade symbolen". Teos ei ehkä ole suuri kirjallinen aikaansaannos, mutta sopivan viihteellistä ja helposti kuunneltavaa tekstiä joka sopii neulomisen kaveriksi. Mainiota tupla-eskapismia siis!

Inspiraatio!

2009-11-02T22:25:00.008+01:00

Jeeeee!! Nyt se vihdoinkin tuli, kauan odotettu Kim Hargreavesin Precious. (Lisää tähän pakollinen LotR-vitsi). Lehti on täynnä unelmaihania neuleohjeita jotka pääsee kärkisijalle mun to do -listalle (ikään kuin siellä ei olis jo ihan tarpeeksi tungeksintaa...) Kim Hargreavesin naisellisen modernit mallit ja varsinkin lehtien valokuvat ja niiden tyyli ovat tehneet muhun suuren vaikutelman, vaikka jotkut malleista ovatkin aivan liian romanttisia mun yksinkertaiseen makuun. Moni lehden malleista kolahti muhun kuitenkin todella, joten nyt on Kimiä neulontalistalla kevääseen asti :)

Puikoilla just nyt:
-Harmaa Kim-villatakki, joka on puolessavälissä ja valmistuu hyvää vauhtia alkukankeuden jälkeen. Hieman tylsä, mutta klassisen kaunis "boyfriend"-malli.
-ihana suuri suorakaiteen muotoinen shaali turkoosinsinisestä Viro-langasta, helmineuletta
-tilkkutäkki isoäidinneliöistä

To do -listalla:
-kauluri turkoosista Rowan-langasta
-pipoja
-villapaita (poikineen) Precious-lehdestä

Inspiraatioista puheenollen, rakastan bloginpitoa ja muiden neuleblogien lukemista, mutten tajua miten kaikki muut vaikuttaa olevan niin tuotteliaita? Onko mulla oikeasti jotain muutakin elämää vai? Tai sitten olen vain maailman hitain neuloja. Yksi syy hitauteen taitaa kyllä olla se, että mulla on aina sata projektia tekeillä yhtaikaa...

Huomasin ilokseni saaneeni tunnustuksen Brisingamenin blogissa joka kuuluu mun suosikkiblogeihin. KIITOS!! Joku on mut sentään täällä blogiviidakossa noteerannut, joka on tietysti varsin ilahduttavaa ;)

Jotain pientä olen sentään saanut aikaiseksi, tein poikaystävän iPhonelle pussukan johon hän sai itse valita langat ja mä suunnitella mallin, jonka piti tosin olla aika "modest". Siitä tuli pieni, söpö ja raidallinen kahdesta mustasta langasta, mattaa ja kiiltävää:

Pian on varmaan joku noista projekteista valmis, ja saan alkaa tehdä jotain uutta, olen nimittäin asettanut itsellesi rajoituksen, jonka mukaan mulla saa olla enintään kolme keskeneräistä neuletyötä tekeillä samaan aikaan...

Tallinnasta

2009-09-14T20:05:00.012+02:00

Ja vihdoinkin niihin käsitöihin :)

Kävin Tallinnassa poikaystäväni kanssa syyskuun alussa, ja ryntäsin tietysti heti ensimmäiseen lankakauppaan, josta löysin alennusmyynnistä n. 600 grammaa ihanaa villalankaa. Langan laadun huomasin tosin melko kehnoksi "Viro-laaduksi"=helposti katkeavaksi. Lanka on kuitenkin aivan ihanan väristä, ja vaikkei siitä villasukkia saakaan, niin ainakin pipon poikineen ja niihin sopivan kaulaliinan ja varmaan vielä ranteenlämmittimet.

Tallinna oli muuttunut kovasti sitten viime näkemän, joka oli n. 8 vuotta sitten. Terasseja, kauppoja ja ravintoloita oli joka paikassa, bongasin jopa iki-ihanan Depeche Mode -baarin, jonne ei tosin päädytty koska olimme vain päiväristeilyllä, sitäpaitsi kyseinen baari sijaitsi kellarissa ja ulkona oli kaunis ilma :) Viron kieli on muuten aina yhtä oiva huumorin lähde, kuten todistaa seuraava kyltti sateenvarjoja myyvän kaupan ikkunassa.

En tiedä saako Ruotsista Novita-lankoja (tietääkö joku?), itse en ole ainakaan niitä löytänyt. Pitää varmaan liittyä Novita-klubiin, sen kautta saa luultavasti tilattua langat ulkomaillekin? Joka tapauksessa on aina yhtä ihanaa tulla Suomeen ostelemaan kyseisiä lankoja, ja vaikka ne ovat Suomessa peruskamaa, mulle ne ovat lähes eksoottisia. Suomen ja Ruotsin neulomiskulttuurien välillä on mielestäni suuri ero, Suomessa lähes kaikki tuntemani ihmiset osaavat neuloa tai ovat joskus neuloneet, ihmiset käyttävät oikeasti villasukkia ja neule- ja käsityölehtiä on myynnissä useita erilaisia sekä koti- että ulkomaisia. Ruotsissa saa kiittää onneaan jos onnistuu löytämään jostain jonkun vanhan homeisen Burdan, vaikka tokihan ulkomaisia neulelehtiä on myynnissä jonkin verran. Suomessa myös lankoja myydään joka paikassa. Tukholmassa tosin on muutama erittäin ansioitunut lankakauppa, kuten suosikkini Ljunqkvists Garn, mutta neulomismaana Suomi päihittää Ruotsin mennen tullen.

On kivaa vertailla eri maiden lankakauppoja, Lontoosta löysin lankataivaan Liberty-tavaratalosta, muuten en tosin yhdistä Englantia järin paljon neulomiseen. Espanjassa asuva kaverini kertoi ettei sieltä saa villalankaa ollenkaan (ehkei sille ole tarvetta?) ja siellä yleisen käsityksen mukaan kukaan ei enää neulo villasta, "sehän on ihan vanhanaikaista". ???? Mikä hirvittävä harhaluulo joka tulisi hetimiten kumota! Olen oikein iloinen siitä että asun pohjoismaissa ja voin vaalia tätä hienoa käsityöperinnettä!

Minä Helsingin Menitassa

Ostamiani Novita-lankoja:
Ihania värejä Seitsemää veljestä tilkkupeittooni... siitähän piti tulla jämälankapeitto, mutta vuoden neuloneena ei jämälankoja vielä ole tarpeeksi, joten oli pakko ostaa lankaa.

Nallen marjaretkestä tulee sukat, tietty:

Mutta kirjoittelut sikseen, tässä tulee lupaamiani kuvia valmiista neulomuksista:

Pipo I
Kaksinkertaisella Viro-langalla 1o, 1n kudottu pipo, koristeena virkattu kukkanen. Mallina äiti. Pipon keskellä kulkee raita joka johtuu siitä että vaihdoin langan tummempaan kohtaan kesken kaiken. Raita ei tosin mua haittaa, vaan antaa pipolle kivaa särmää.

Pipo II
Yksinkertaisella Viro-langalla kudottu pipo ainaoikeaa. Tässä pipossa näkee hyvin miten langan tummuus kauniisti muuttuu. Mallina tässäkin äiti.

Keskeneräinen kaulahuivi/shaali helmineuletta, jota neulon kaveriksi pipoille :) Lanka on ihanaa neulottavaa!

Siinähän sitä taas... yritän saada jotain lukuisista keskeneräisistä töistäni valmiiksi pian jotta voin taas kirjoittaa (hyvällä omallatunnolla) Hej så länge!

Kool-Aid vs. suomalainen sienimetsä

2009-09-14T18:32:00.014+02:00

Viime kirjoituksestani on jo valovuosia, joka johtuu siitä ettei mulla ole ollut mitään esiteltävää, käsityöinnostukseni on ollut aika kuollutta ja olen neulonut samaa villatakinselkämystä ikuisuuden. Se on kuitenkin nyt valmis ja koska olen siis vihdoinkin saanut jotain aikaan, voin kirjoittaa tänne hyvällä omallatunnolla :)

Olen lomaillut Espoossa äidin luona viimeiset viikot, ja ohjelmassa on ollut ihania piipahduksia mm. Tallinnaan ja Kirkkonummelle sienimetsään sekä käynti Helsingin käsityömessuilla Wanhassa Satamassa 6.9., ja myös paljon paljon neulomista, onneksi. Käsityömessut olivat pienoinen pettymys, luvattuja "lukuisia työnäytöksiä" en nähnyt kuin yhden. Mutta jännää: ostin 6 pussia Kool-Aidia, saa nähdä mitä siitä saa aikaan. En ole tutustunut lankojen värjäämiseen aikaisemmin, ja hienompaahan olisi toki värjätä lankoja kasvipohjaisilla väreillä, mutta Kool-Aid nyt on tollanen kaupunkilaisen mikroaaltouunivaihtoehto. Kasvivärjäys tuntuu vaativan tilaa, mulla kun sitä ei ole. Olen muuten suunnattoman järkyttynyt siitä mitä kaikkea ihmiset lapsilleen syöttävät siellä Ameriikassa! Kool-Aidillahan voi siis myös värjätä hiuksensa (ja ihonsa) enemmän tai vähemmän pysyvästi, en tohdi ajatellakaan miltä sisuskalut näyttävät parin Kool-Aid -lasillisen jälkeen. YÖK!! Esittelen tuloksia sitten myöhemmin (siis langanvärjäystä, en sisuskalujani. Pakollinen vitsi. Heh.)

Toista se on Suomen luonnossa :) Sienimetsästä saatiin kanttarelleja, suppiksia, puolukoita ja vielä mustikoitakin. Siinä jää Kool-Aidit toiseksi!

Pitää vielä mainita kyseisistä puolukoista tekemämme omena-puolukkakeikaus, jossa jauhona käytettiin hienonnettuja hapankorppuja joihin sekoitettiin voi ja fariinisokeri, ladottiin limittäin omenasiivujen ja puolukoiden kanssa uunivuokaan ja lykättiin uuniin, syötiin vaniljakermajäätelön kanssa. Kyseisesta ihanuudesta ei satu olemaan valokuvaa, mutta se oli hyvää :)

Neuleblogi feat. some jewellery business

2009-07-26T20:23:00.015+02:00

Kesä on vakavasti vähentänyt tuottavuuttani neulerintamalla, koska olen huomannut että neulominen kuuluu olennaisesti kylmään ja synkkään vuodenaikaan, ainakin mun maailmassani. Jotenkin ei neulominen maistu, vaikka se niin kivaa onkin, koko ajan on niin paljon tekemistä ettei puikkoihin ehdi tarttua... Jotain olen sentään saanut aikaan, koska äitini, joka on innostunut helmikorujen tekemisestä, on innostanut minuakin. Kungsholmenissa on pieni kauppa nimeltä Pärlshopen josta ostin kasan helmiä ja korumateriaaleja, ja sain aikaan seuraavat mestariteokset:

En tiedä mitä materiaalia helmet ovat, mutta jonkunnäköistä keramiikkaa (EI tietenkään muovia!! Herregud :) ne ovat. Olen himoinnut mustaa kaulakorua erikokoisista helmistä, mutten ole tajunnut että sellaisenhan voi tehdä itse... Tattadaa, tässä se nyt siis on. Me likey!

Korvikset oransseista palloista, jotka työkaverini mukaan muistuttavat maapalloa. Oikein söpöt :)

Oransseja ja vihreitä lasihelmiä....

Tässä koko tuotantoni tähän asti. Keskimmäiset helmet ostin Barcelonasta ja äiti teki niistä korvikset mulle. Kukan keskellä on pieni jin jan -kuvio, ja vaikka sen henkistä kamaa en suosikaan, ei se näissä korviksissa haittaa. Oranssi on nähtävästi mun tän kesän hittiväri...

Jotain olen sentään neulonutkin... tässä harmaan villatakin alkio, takakappaleesta noin puolet valmiina... yritän saada sen valmiiksi syksyksi (hrmph).

Ihanaa lankaa, samaa Lima-lankaa josta tein edellisessä kirjoituksessa esitellyt sukat.

Kesän kunniaksi, olkaa hyvät!

Kesäflunssa

2009-06-25T12:30:00.006+02:00

Kesäflunssan hyvä puoli on siinä että ehtii virkata ja kutoa. Isoäidin neliöt tilkkupeittoon valmistuvat vinhaa vauhtia ja ainakin yksi keskeneräinen työ on saatettu päätökseen. Jo olemassaoleville villasukillekin löytyy käyttöä. Muuten ainoastaan v***ttaa tämä räkäinen ja kurkkukipuinen olotila, varsinkin kun ulkona on kerrankin +25 astetta ja kaikki istuvat puistoissa ottamassa aurinkoa ja pitämässä hauskaa. Minä istun kotona litkimässä kanakeittoa ja teetä ja c-vitamiinia :(

Olo on tosin paranemassa, ja aion tänään viimeinkin poistua neljän seinän sisältä puistofestareille. Olen liian täynnä itsesääliä eilen missatun Morrissey-keikan jälkeen, etten kykene enää eristäytymään ulkomaailmasta.

Ajattelin tässä kesän kunniaksi pian järjestää neulepiknikin, kahvilakutominen on niin talvinen juttu, kesällä mennään puistoon! Siitä lisää myöhemmin :)

Teetä, neulomuksia ja nenäliinoja

Hej så länge!

Sukkaset :)

2009-06-22T19:55:00.005+02:00

VIHDOINKIN!

Olen ollut laiskaakin laiskempi mitä tulee neulomiseen... näiden sukkien on odoteltu valmistuvan, ne ovat roikkuneet mukana mm. toukokuisella Barcelonan-matkalla, mutta koska siellä olikin yllättäen muutakin tekemistä kuin neulomista (esimerkiksi rannalla makoilu cavaa juoden.... ) en onnistunut neulomaan yhtä ainoaa silmukkaa! En edes lentokoneessa koska en uskaltanut ottaa alumiinipouikkoja koneeseen (saako ne ottaa?). Juhannuksen vietin Ahvenanmaalla pyöräillen (neulominen + pyöräily = huono yhdistelmä) jossa onnistuin virkkaamaan jopa yhden neliön isoäiti-tilkkutäkkiini! Wow. Myönnään siis olleeni laiska, mutta tässä nämä nyt vihdoinkin ovat ! :D Puh.

Ohjeen löysin Yliveto-blogista, (ks. viimeisin blogijuttuni) ja oli yllättävän helppo painaa mieleen. Lanka on aiemmin esiteltyä Lima-villalankaa. Ihanat, kauniit sukat, joista ei valitettavasti ole tämän parempia kuvia...

Seuraavana vuorossa on harmaa "boyfriend" villatakki Breeze-lehden ohjeella, jonka kuva löytyy aiemmista blogijutuistani. Odotan kovasti päästäkseni näkemään mitä siitä tulee...

Hej så länge ;)

Sukan varsi ja tuliaisia Libertysta

2009-04-30T09:45:00.015+02:00

Bongasin Yliveto-blogista ihanat kevätsukat jotka sopivat mainiosti violetille Lima-langalle. Varsinaista ohjetta minulla ei ole, mutta blogikirjoituksen kommenteissa on mallikuvion ohje jota lähdin soveltamaan. Saa nähdä mitä syntyy, hyvältä näyttää tähän mennessä! Huom, sääreni EI ole noin paksu kuin kuvien perusteella saattaa luulla!

Kävin viikonvaihteessa Lontoossa siskoni luona ja vierailin äitini hehkuttamassa Liberty-tavaratalossa Regent's Streetillä. Ihanaa luksustavaraa kok talo täynnä ja mikä lankaosasto! Mukaan tarttui pari kerää muhkeaa Rowan-lankaa josta tullee shaali ensi talveksi. Selailin myös lukuisia neulelehtiä ja -kirjoja lankaosastolla ja löysin englantilaisen Breeze-lehden joka oli pakko ostaa. Siinä oli nimittäin vähintään neljä ihanaista neulemallia jotka on yksinkertaisesti PAKKO tehdä. Ne on esitelty alla. Voisi sitä huonomminkin rahansa sijoittaa, eikö? ;) Nyt pitää opetella neulomaan eglanniksi, ehkä Ravelrysssa hengailustakin olisi silloin jotain iloa. Harmittaa vielä vähän etten ostanut värikästä paksua sukkalankaa jonka ostoa harkitsin kauan, mutta se oli yksinkertaisesti liian kallista :( Voih. Rajansa kaikella toki (ehkä?).

Sukan vartta ja paksu sääri joka ei oikeasti ole paksu

Rowania

Breeze-lehti

Tämä olis kiva kesäksi, tosin jostain kivemman värisestä langasta.

Tätä ajattelin alkaa tehdä seuraavaksi, ehdottomasti harmaana.

Ihan mun näköinen!

Tääkin olis kiva kesäksi, saas nähdä...

Pisteenä i:in päälle vielä kuva terveellisestä aamupalastani (nyt alkaa,taas, uusi elämä...). Hyvää oli :)

Ja hauskaa vappua kaikille! Itse aion olla töissä koko vapun...

Huivi kävelyllä

2009-04-22T21:14:00.005+02:00

Se pääsi ulkoilemaan Tukholman kauniissa ja tuulisessa kevätsäässä viikonloppuna :) Ihana kevät ja ihanainen huivi! Ja uudet punaiset kevätkengät.

Ylihuomenna lähden Lontooseen, saa nähdä millaisia lankoja sieltä löytyy... jännää! Stay tuned!

Isoäidin neliö ja Lima-sukat

2009-04-15T10:56:00.015+02:00

Sain oivalluksen: Virkkaus on kivaa! Ja hyödyllistä. Vaikken olekaan kovin kauaa neulonut, huomaan miten jämälankakasat kasvavat kun itsestään (hhmm kukas niissä lankakaupoissa ramppaa...). Innostuin ajatuksesta virkata jämälankapeitto isoäidin neliöistä. Tämä projekti tullee kestämään koko vuoden (just nyt neliöitä on valmiina 5 kpl...), mutta yritän saada peiton valmiiksi vuoden loppuun mennessä niin se valmistuu sopivasti uuteen kotiini, jonne saamme muuttaa joulukuussa.

Sain ihanaakin ihanamman aaltokaulahuivini valmiiksi, yllättävän helppo ja näyttävä malli. Just tollasesta tykkään, pitsineule, pehmeän ihana lanka ja kaunis lopputulos, valmis käden käänteessä ja helppo kuvio jota varten ei tarvitse olla nenä kiinni ohjeessa tai repiä hiuksia päästään sen kanssa tuskaillessa. Jee!! Kaunis on, se pääsee huomenna ulkoilemaan kaulassani. Eikä varmasti jää viimeiseksi aaltohuivikseni.

Meikä

Yksityiskohta ja virkattu reuna

:D

Isoäiti poikineen. Neliöihin virkkasin vielä reunat kiinteistä silmukoista neliöitä jämäköittämään.

Minusta on tullut neulomisaddikti. Kadulla kävellessäni tuijotan ihmisten kaulahuiveja, villatakkeja ja pipoja enkä voi olla poikkeamatta jokaiseen vastaantulevaan lankakauppaan. Päässä surisevat uudet neulemallit ja suunnitelmat. Mitä voisin tehdä seuraavaksi
??? Ihana harratus! Neulomisessa on sekin hyvä puoli että sen ympärille voi kerätä muita samanhenkisiä ja neuloa/virkata yhdessä, mikä on oikein kivaa :) Stickkafe suunnitelmissa lauantaiksi Sanna-Marin kanssa :)
Seuraavaksi: Lima-sukat! Kävin eilen taas hypistelemässä Ljunqkvistilla lankoja ja selailemassa mallikansioita, ja löysin kauniin värisen Lima-langan :) Siitä syntyy siis uudet villasukat, pitää vain löytää joku hieno malli.

Lima

Lima-kerä ja sukan alkio

p.s.. Muokkasin blogin ulkoasua hieman enemmän itseni näköiseksi... edellinen oli kiva mutta vaikka vaaleanpunaisesta tykkäänkin, se oli ihan liian romanttinen.

p.p.s. Liityin Ravelryyn, saaa nähdä mitä se tarjoaa...

Valkoista ihanuutta

2009-04-08T09:30:00.000+02:00

Nyt on tietysti ihan väärä vuodenaika alkaa kutoa kaulahuiveja (en muuten ikinä opi onko se "alkaa kutoa" vai "alkaa kutomaan"...?? Kielikorva alkaa huolestuttavasti ruostua). Aalto-kaulahuivi on kuitenkin niin mainio tekele että sitä voinee käyttää ympäri vuoden, kesät kun täällä pohjolassa eivät ole tunnettuja kuumista kesäilloistaan ;) Toinenkin valkoinen kaulahuivi, jota olen vääntänyt vaikka kuinka kauan, valmistui vihdoin viimein. Yksinkertainen palmikkotekele, johon olen melko tyytyväinen. Tosin siitä tuli liian lyhyt, mutta siitä voin ainoastaan syyttää laiskuuttani, lankaa olisi kyllä riittänyt. Lankana Novitan Seitsemän veljestä. Pitkä kaulahuivi on ehkä tylsin kutomus koskaan, se ei ikinä tunnu loppuvan. Olen niitä neulojia jotka haluavat lopputuloksen valmiiksi NYT, töitä on kiva suunnitella ja aloittaa, mutta itse kutomisvaihe saattaa joskus tuntua tosi pitkäpiimäiseltä. Mutta nyt siis, vihdoinkin. Huom, huivia ei ole vielä kasteltu joten se näyttää melko epätasaiselta.

Virkkasin reunan

Omaa designia, jälleen kerran :)

Aalto-huivin alku Garnstudion ohjeella, lankana Alpaca ja Vivaldi

Aaltoja

Smått och gott

2009-04-02T21:37:00.000+02:00

Work in progress... "unettomuusrannekkeet" valmistuvat hyvää vauhtia, 3/4 ekasta on jo valmiina. Väri on ihana, mutta kuten sanottu, ei kuvio oikein erotu turkoosista langasta tarpeeksi hyvin :( Pitsineule on aika hankalaa aloittelijalle ja tein pari mokaa jotka ikävä kyllä näkyvät (ja oli tietysti liian myöhäistä purkaa neulomaansa) mutta ehkei se niin haittaa loppujen lopuksi. Siinä näkyy siis "käsityön leima" kuten äitini aina niin kannustavasti sanoo kaikista vähän pieleenmenneistä väkerryksistä. Virkkasin aikanikuluksi myös pienen iltalaukun Dropsin Muskat ja Cotton Viscose -langoista. Ei ihan minun tyyliäni mutta mennee. Kukasta pidän erityisesti sekä siitä, että se onnistui yli odotusten :) Kuva pikkukukasta yllä. En edes tiennyt osaavani virkata, joten laukun valmistuminen oli iloinen yllätys...

Tänään oli ihana kevätpäivä, aurinko paistoi ja lämpötila kipusi kymmenen asteen yläpuolelle ja ihmiset istuivat terasseilla ja rappusilla ja ottivat aurinkoa... Tällaista kun olis nyt vaan, inhoan kylmyyttä ja harmautta, eikä lumesta ole täällä koko talvena ollut tietoakaan. Onneksi ihana kevät on täällä!! Parin viikon kuluttua lähden Lontooseen ja siellä asuva siskoni lupasi viedä minut johonkin tavarataloon, jossa äitini mukaan on valtava lankavalikoima... odotan innolla tätä pyhiinvaelluskohdetta!

Laukku ja pari kukkaa. Seuraavaksi aion opetella virkkaamaan isoäidin neliön. Haaveena olisi joskus onnistua virkkaamaan iso päiväpeitto, mutta saa nähdä jääkö haaveeksi :)

Unettomia öitä

2009-04-01T01:41:00.000+02:00

Minulla on rannekeprojekti, joka estää nukkumasta. En suorastaan malta mennä nukkumaan, kun pitää neuloa vielä yksi rivi, vielä yksi kerros... Malli on täällä, väriksi olen valinnut tumman turkoosin, jossa kuviot ikävä kyllä erottuvat heikommin kuin valkoisessa. Eka ranneke on puoliksi valmis, laitan kuvia sitten kun molemmat ovat valmiina. Stay tuned!
Hohhoijaa.... onneksi huomennakin on iltavuoro, joten voin nukkua aamulla pitkään eikä haittaa että neulon pikkutunneille. Se hyvä puoli yksinasumisessa ja lapsettomuudessa on, ettei tarvitse ottaa ketään huomioon, vaan saa neuloa (ja tehdä mitä lystää) silloin kun huvittaa. Sopii minulle, joka olen ilta- ja yöihminen. Tässä vielä kuva parista kaulahuivista, joista turkoosi on valmis, valkoinen melkein valmis. Mallina Marilyn :) Yllä kuva myös mainiosta kirjasta, jonka sain äidiltäni, hänkin ahkera neuloja. Kirjassa on satoja ohjeita erilaisille palmikoille ja kohokuvioille sekä pitsineuleille. En ole erityisen ihastunut kirjoneuleisiin, vaan haluan yksivärisiä neuleita. Niissä pitääkin sitten olla paljon kuvioita ja reikiä, palmikoita ja muita härpäkkeitä.

Nyt on pakko mennä nukkumaan... kello on 2 yöllä...

Meet Totoro!

2009-03-29T16:14:00.000+02:00

En erityisemmin tykkää animesta, mutta rakastuin päätäpahkaa Naapurini Totoro -leffaan loistavalta Hayao Miyazakilta. Totoro on hyväntahtoinen metsänhenki (?) joka asuu syvällä maan sisällä ja ajaa maan mainiolla kissabussilla. Innostuin neulomaan ja virkkaamaan lanka-Totoron joka on herättänyt suurta ihastusta ystävieni keskuudessa. Joten siis: Meet Totoro! Blogini virallinen valvoja-maskotti. Seuraavaksi voisin virkata kissabussin, joka on ehkä hienoin elokuvassa ikinä näkemäni olento/esine/asia/juttu.

Blogi alkaa....

2009-03-26T10:51:00.000+01:00

Edellinen blogini oli fiasko, sillä sitä ei lukenut kukaan muu kuin poikaystäväni - armosta. Neuleblogin perustaminen tuntuu järkevämmältä koska sillä on kohderyhmä. Toivon kovasti saavani vinkkejä ja inspiraatiota blogini kautta, ja ehkä joku muu saa minun blogistani ideoita ja innostusta!

Eilen kävin lankaostoksilla kantakaupassani Ljungqvist Garnissa Odenplanilla. Hyvä valikoima ja kaikki Drops-langat melko edullisesti, tosin aika nihkeä palvelu. Seuraavalla kerralla suuntaan Stickaan Gamla Staniin, josta olen kuullut hyvää.Eilisen sato näkyy yllä. Valkoisesta alpakasta olen suunnitellut neulovani säärystimet, jotka sopivat yhteen palmikkokaulahuivin kanssa, jota neulon Novitan Seitsemän Veljestä -langasta. Turkoosinsinisestä alpakasta tulee ranteenlämmittimet tähän tapaan. Vaaleanpunaisista langoista aion virkata jonkunnäköisen iltalaukun johon tulee paljon virkattuja kukkia, malli on vielä haussa. (Huom, blogin nimi on siis harhaanjohtava, pitäisi olla kudonnaiset ja virkkuut tms. mutta sehän nyt kuulostaa ihan kamalalta).

Tänään sain valmiiksi pari viikkoa väkertämäni irtohihat Novitan Seitsemästä veljeksestä, joista olen aika ylpeä, koska malli on ihan omani. Olen siis koukahtanut neulomiseen vasta pari kuukautta sitten, joten omien mallien suunnittelu on vielä aika utopiaa. Näihin olen tosin oikein tyytyväinen:
Seuraavaksi säärystimien kimppuun, ajattelin käyttää tätä Dropsin mallia. Kaikkien säärystimien ja pipojen jälkeen pitää varmaan alkaa tehdä jotain kesäisempää. Laitan vielä kuvan villapuserostani joka onnistui yli odotusten, siitä tuli kyllä hieman lyhyt mutta silti aivan käyttökelpo. Lanka on Dropsin Eskimo. Ensimmäistä itsekutomaansa villapaitaa ei varmaan usein kehtaa/voi käyttää eri syistä, tosin tämä on ihan kiva.

Kuva myös siskolleni kutomistani tossuista, jotka päihittävät jopa perinteiset Ainot ;)