Hikeä, verta, kyyneleitä ja langankiristystä

Totoro-lapaset osoittautuivat erittäin haastavaksi pähkinäksi.
Ensimmäinen prototyyppilapanen ei edes mahtunut käteeni, kun en tajunnut löysätä langanjuoksuja tarpeeksi. Toinen lapanen, jonka neulomisen aloitin eilen, mahtuu käteen, mutta unohdin innostuksissani tehdä peukalon, jonka tajusin 5 riviä liian myöhään. Lapanen ei ole vielä valmis, mutta siitä tulee giganttisen pitkä, koska peukalo on liian "ylhäällä", joten lapasesta pitää tulla pitempi kuin alunperin oli tarkoitus. Laitan sitten kuvia kun molemmat ovat valmiit. En anna periksi! Jos ei muuta, niin saa tästä ainakin hyvää harjoitusta. Prkl.


Sukkasatoa:

Täysin epäonnistuneet sukat käsittämättömästa Regian sukkalangasta. Eivät istu jalkaan, kantapäihin jäi ihmeelliset pussit (joka ei tietenkään ole langan, vaan neulojan, vika), sukat ovat nyppyiset ja suttuisen näköiset ensimmäisen käyttökerran jälkeen ja valuvat sinne tänne. Varsin kelvotonta sukkalankaa, ja vaikka väreihin kerässä ihastuinkin, eivät ne valmiissa sukissa ihan niin herkullisia olleetkaan.



Jämälankajoululahjasukat:



Ylimpänä jo aikaisemmin blogissa esitellyt seiskaveljes-raitasukat. Kaikissa ylläolevissa sukissa olen käyttänyt äitini opettamaa "ultimate kärkikavennusta", jota suosittelen lämpimästi!

Pärlplattapyssel...

...eli suomeksi helmilevyaskartelua. Ihanan lapsellista hommaa, joka sopii (nähtävästi) meille kolmekymppisillekin...
Kuten kaikki jo tietävät, on Totoro (Hayao Miyazakin Naapurini Totoro -animaatioelokuvasta) suuri rakkauteni, ja tottakai Totoroa pitää kunnioittaa tekemällä hänestä helmilevy.

Eräs toinen suurista rakkauksistani on alternativemuusikko Nick Cave, ja toinen helmilevy on tietysti tehty Boatmans Call -albumin kansikuvan mukaan. Ei ole ihan helppo saada pikseliukkoa muistuttamaan tuota synkeää ilmestystä, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Ultimate kärkikavennus

Äiti opetti mulle maailman parhaan villasukkien kärkikavennuksen: helppo ja nätti.
Kun pikkuvarvas on peittynyt, neulo *2 oikein yhteen, 3 oikein* yhden kerroksen ajan, sitten 3 välikerrosta, *2 oikein yhteen, 2 oikein* yhden kerroksen ajan, 2 välikerrosta, *2 oikein yhteen, 1 oikein* yhden kerroksen ajan, 1 välikerros, sitten *2 oikein yhteen*. Kun silmukoita on jäljellä suunnilleen 8, vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele, Voilá!!
Sopii sileisiin sukkiin, jos sukan päällä on jonkinlainen pitsikuvio, kannattaa kaventaa sivuilta jolloin kuvio ei muutu.



Lanka perusmättöä, 7 veljeksen Raitaa nelosen sukkiksilla. Tykkään näistä suomalaisista langoista joita mun ikävä kyllä pitää maahantuoda Suomesta kun täältä Ruotsista ei saa Novitaa.

Muodonmuutos

Luovuus yllättää joskus, kuten tässä kaulahuiviprojektissa, jossa kaulahuivista tulikin tyynynpäällinen:







Lanka Rowania, en muista mitä sorttia. Malli maanmainiosta Kauneimmat Neulemallit -kirjasta. (Tyynykasan taustalla piilottelee isoäidin neliö -peittoprojektini "hedelmä", josta siitäkin tuli tyynynpäällinen ja jonka langanpäitä ei vieläkään ole päätelty...)

Päivän jälkiruokaetra!
Ihana, terveellinen, maailman paras
mustikka-vadelmapiirakka:

Vuoan pohjalle:
Litra mustikoita/vadelmia
2 rkl perunajauhoja
1 dl raakaruokosokeria

Murutaikina:
2 dl kuitupitoisia kaurahiutaleita
1 dl kokojyväspelttijauhoja
1 dl raakaruokosokeria
75 gr voita

Sekoita murutaikinaksi, levitä mustikoiden päälle. 200 astetta, 30-35 min.

<3

Villapaitoja, Totoroita ja kesäkuulumisia

Kesä on ollut ihana, pajon festareita, piknikkejä, konsertteja, ulkomaanmatkoja, kavereita, perhettä, kesämökkeilyä ja yleistä ihanaa kesähengailua Tukholmassa. Ja nyt elo/syyskuussa vihdoinkin myös pitkiä iltoja keittiössä musiikkia kuunnellen, teetä juoden ja neuloen. Parasta neulontamusaa just nyt: Midlake. Sopii sohvan nurkkaan puikkojen ja teekupin kanssa hautautumiselle, ja siellä voikin sitten pysyä suunnilleen maaliskuun puoliväliin asti... ei tosin vielä, nyt voi vielä nauttia kauniista syksystä pari viikkoa ennenkuin kaamos painaa päälle pahemman kerran.

Olen ollut maailman laiskin bloginpäivittäjä, mutta en kuitenkaan ole istunut tyhjän panttina ihan koko kesää. Kuvia siis on vihdoinkin, muutamia jopa viime talvelta. Ongelmana on lähinnä ollut mallin/valokuvaajan löytäminen, itselaukaisijalla räpsäisyt kun eivät yleensä täytä omia vaatimuksiani blogin kuvien tason suhteen. Äiti oli kylässä viikonloppuna ja toimi mallina ja valokuvaajana (kuvat eivät tosin ehkä edelleenkään täytä kaikkia laatuvaatimuksiani... sori äiti!).

Asiaan: Uusin ja tähän mennessä ehdottomasti hankalin projektini on Totoro-lapaset Varmaan monelle tuttu malli Ravelrysta ja aivan ihastuttava, mutta ensimmäistä kertaa kirjoneuletta neulovalle helvetillinen rupeama. Miksi en aloittanut yksinkertaisella mallitilkulla? No, tekevä oppii ja vaikka se hermoja raastavaa onkin, odotan lopputulosta varsin malttamattomana. Muutin kuviota hiukan yksinkertaisemmaksi, kämmenen puolella on yksinkertainen 2x2 silmukan ruutukuvio Totoron "tassun" jäljen sijasta.





Ongelmana on lähinnä se, että kirjoneuleesta tulee aivan liian tiukkaa joka näkynee kuvistakin. Eka lapanen toimiikin lähinnä prototyyppinä ja oikeat lapaset toivottavasti jopa mahtuvat käteeni. Kuvia niistä myöhemmin kunhan valmistuvat.

Ylpeänä voin kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen esitellä Kim Hargreaves -villapaitani, ensimmäinen oranssi versio on aivan liian iso, koko M (kuva on stailattu ja paita on kiristetty takaapäin hiusklipsulla jotten hukkuisi siihen) ja ehkä ei ihan mun väri. Tilasin langan Colorwayn kautta netistä enkä ollut ihan varma väristä. Lanka on Rowanin Kid Classicia sävy Rosewood, eli samaa lankaa kuin alkuperäinen Hargreaves-paita. Toinen, Kid Classicin sävy Smoke, onnistui paremmin ja sitä tulen todennäköisesti jopa käyttämään. Koko S. Var så goda!






Lopuksi vielä ihana tupsupipo jonka tein jo viime talveksi, Garnstudion sivulta. Lanka Naturuld sävy 990, ei Dropsin Eskimo kuten ohjeessa. Kaulahuivin neuloin kaveriksi.




Lisää luvassa! Stay tuned!

Terveisiä Ameriikasta!

Nykissä oli ihanaa, kuten arvattavissa. Lankakauppoihin en valitettavasti eksynyt, mutta sitäkin iloisempi yllätys oli tämä ultimate lankagraffiti (vai miten niitä suomeksi kutsutaan?) johon ihastuksekseni törmäsin Brooklynin sillan alla. Ruotsissa sanotaan stickgraffiti, lankagraffiti-sanaa ei Googlesta löytynyt.



Mielenkiintoinen, jopa feministinen ilmiö, (nuoret?) naiset ottavat haltuunsa julkisen huoneen ihastuttavalla tavalla. Minun ei toisaalta olisi vaikeaa kuvitella anarkististen mummojenkaan hiipivän yöllä koristelemaan lyhtypylväitä ja aidanvieriä luomuksillaan joita nojatuoleissaan päivisin neulovat... Ja sanon naiset, vaikka epäilemättä stickgraffiti-ilmiö ei rajoitukaan pelkästään yhteen sukupuoleen. Go girls!


Nykin matkalle rakas Totoroni sai matkakumppanikseen Pingun ja he pääsivät nauttimaan muun muassa Magnolia Bakeryn cupcakeja sekä ihmettelmään Brooklynin sillan ranteen paksuisia metallivaijereita.

Totoro kakkonen

Totoroni on saanut uuden kaverin jonka tein lahjaksi ystävilleni S:lle ja M:lle, suuria Totorofaneja he myös.

Uusi Totoro virkattu, tummempi kuin alkuperäis-Totoro ja kaikin puolin paranneltu ja robustimpi versio ekasta Totorosta ja haluaisin kovasti pitää sen itse, mutta alkuperäis-Totorolla on kuitenkin erityinen paikka sydämessäni jota ei sovi syrjäyttää, sitäpaitsi mitäs sitä nyt kahdella Totorolla tekisi... Sehän kokisi inflaation.

Kivaa taas blogata. Stereoissa soi Britta Persson ja edessäni on helgfrukost eli kahvia ja pitkän empiirisen kehittelyn lopputulos:

the Ultimate Smoothie

1-2 banaania
1 avokado
soijamaitoa
pellavansiemenrouhetta
pakastemustikoita
pakastemangoa (tai tuoretta)
raastettua tuoretta inkivääriä

Miksaa ja nauti.

Lopuksi pisteenä i:n päällä eksklusiivinen kuvatodiste uudesta Totorosta uudessa kodissa, Vargen-kissan kainalossa.