Mössafeber!!!

Jee!
Vihdoinkin mulla on oikee villamyssy, jopa kaksin kappalein! Olen kutonut vasta vuoden, enkä siksi omistanut viime talvena vielä kunnon villamyssyä. Ja koska kaikki Indiskasta ostamani akryylipipot alkoivat ällöttämään (olen materiaalifasisti, kutoessani haluan käyttää VAIN luonnonkuituja paitsi ehkä vähän tekokuitua villasukissa), heitin ne pois/lahjoitin Myrornaan. Ja nyt NYT vihdoinkin olen saanut väkerrettyä itselleni pipon (x2)!

Pipo numero 1 on valtavan paksu, kaksinkertaisesta Dropsin Eskimo-langasta lyhennettyjä kerroksia neulomalla aikaan saatu härpäke, joka kylmyyden lisäksi eristää tehokkaasti myös kaikki äänet :) (miten tuo sauma osuikin tohon keskelle kuvaa...)



Pipo numero 2 on erivärinen versio piposta numero 1 ja tehty tilaustyönä poikaystäväni työkaverille.




Pipo numero 3 on astetta sievempi "puu-pipo" jossa on kaunis puumainen kuvio edessä ja takana. Toisella puolella pipoa alkoivat langat hyppimään puikoilta kriittisesssä vaiheessa keskellä puukuviota, joten siihen tuli pikkuinen virhe. Virhettä tosin tuskin huomaa, varsinkin kun yritin jälkikäteen kirjailla irtosilmukoita kuvion päälle. Ärsyttävä yksityiskohta on myös se, että aina kun neulon sukkapuikoilla, tulee siihen puikkojen saumakohtaan löysää silmukkaa vaikka kuinka yritän silmukoita kiristellä, ja mielestäni se näkyy rumasti pipossani. Miten tämän voi välttää?? Pipon voi varmasti toki myös neuloa pyöröpuikoilla jolloin tämän ärsytyksen voi eliminoida, haluan nimittäin neuloa vielä toisen samanlaisen koska pipo on mielestäni niin hieno :)



Neljäs tuotos on säärystimet joista toinen on vielä valmisteilla. Lankakaupassa törmäsin ihanaan lankaan jota ei vain voinut jättää hyllylle loikoilemaan. Siitä syntyi ainaoikealla hurmaavat säärystimet, joista tulee kunnollinen kuva myöhemmin. Tässä vain pieni "smakprov".







Niin että jotain ainakin valmistuu... olen onnekseni ymmärtänyt että vaikka neuloessa ei voi lukea kirjaa, on olemassa myös äänikirjoja. Ja vaikka olenkin hyvin visuaalinen henkilö, onnistuin kuuntelemaan äänikirjaa ekaa kertaa elämässäni. Kuuntelussa on Dan Brownin "Den förlorade symbolen". Teos ei ehkä ole suuri kirjallinen aikaansaannos, mutta sopivan viihteellistä ja helposti kuunneltavaa tekstiä joka sopii neulomisen kaveriksi. Mainiota tupla-eskapismia siis!

Inspiraatio!

Jeeeee!! Nyt se vihdoinkin tuli, kauan odotettu Kim Hargreavesin Precious. (Lisää tähän pakollinen LotR-vitsi). Lehti on täynnä unelmaihania neuleohjeita jotka pääsee kärkisijalle mun to do -listalle (ikään kuin siellä ei olis jo ihan tarpeeksi tungeksintaa...) Kim Hargreavesin naisellisen modernit mallit ja varsinkin lehtien valokuvat ja niiden tyyli ovat tehneet muhun suuren vaikutelman, vaikka jotkut malleista ovatkin aivan liian romanttisia mun yksinkertaiseen makuun. Moni lehden malleista kolahti muhun kuitenkin todella, joten nyt on Kimiä neulontalistalla kevääseen asti :)

Puikoilla just nyt:
-Harmaa Kim-villatakki, joka on puolessavälissä ja valmistuu hyvää vauhtia alkukankeuden jälkeen. Hieman tylsä, mutta klassisen kaunis "boyfriend"-malli.
-ihana suuri suorakaiteen muotoinen shaali turkoosinsinisestä Viro-langasta, helmineuletta
-tilkkutäkki isoäidinneliöistä

To do -listalla:
-kauluri turkoosista Rowan-langasta
-pipoja
-villapaita (poikineen) Precious-lehdestä

Inspiraatioista puheenollen, rakastan bloginpitoa ja muiden neuleblogien lukemista, mutten tajua miten kaikki muut vaikuttaa olevan niin tuotteliaita? Onko mulla oikeasti jotain muutakin elämää vai? Tai sitten olen vain maailman hitain neuloja. Yksi syy hitauteen taitaa kyllä olla se, että mulla on aina sata projektia tekeillä yhtaikaa...

Huomasin ilokseni saaneeni tunnustuksen Brisingamenin blogissa joka kuuluu mun suosikkiblogeihin. KIITOS!! Joku on mut sentään täällä blogiviidakossa noteerannut, joka on tietysti varsin ilahduttavaa ;)

Jotain pientä olen sentään saanut aikaiseksi, tein poikaystävän iPhonelle pussukan johon hän sai itse valita langat ja mä suunnitella mallin, jonka piti tosin olla aika "modest". Siitä tuli pieni, söpö ja raidallinen kahdesta mustasta langasta, mattaa ja kiiltävää:




Pian on varmaan joku noista projekteista valmis, ja saan alkaa tehdä jotain uutta, olen nimittäin asettanut itsellesi rajoituksen, jonka mukaan mulla saa olla enintään kolme keskeneräistä neuletyötä tekeillä samaan aikaan...

Tallinnasta

Ja vihdoinkin niihin käsitöihin :)

Kävin Tallinnassa poikaystäväni kanssa syyskuun alussa, ja ryntäsin tietysti heti ensimmäiseen lankakauppaan, josta löysin alennusmyynnistä n. 600 grammaa ihanaa villalankaa. Langan laadun huomasin tosin melko kehnoksi "Viro-laaduksi"=helposti katkeavaksi. Lanka on kuitenkin aivan ihanan väristä, ja vaikkei siitä villasukkia saakaan, niin ainakin pipon poikineen ja niihin sopivan kaulaliinan ja varmaan vielä ranteenlämmittimet.


Tallinna oli muuttunut kovasti sitten viime näkemän, joka oli n. 8 vuotta sitten. Terasseja, kauppoja ja ravintoloita oli joka paikassa, bongasin jopa iki-ihanan Depeche Mode -baarin, jonne ei tosin päädytty koska olimme vain päiväristeilyllä, sitäpaitsi kyseinen baari sijaitsi kellarissa ja ulkona oli kaunis ilma :) Viron kieli on muuten aina yhtä oiva huumorin lähde, kuten todistaa seuraava kyltti sateenvarjoja myyvän kaupan ikkunassa.





En tiedä saako Ruotsista Novita-lankoja (tietääkö joku?), itse en ole ainakaan niitä löytänyt. Pitää varmaan liittyä Novita-klubiin, sen kautta saa luultavasti tilattua langat ulkomaillekin? Joka tapauksessa on aina yhtä ihanaa tulla Suomeen ostelemaan kyseisiä lankoja, ja vaikka ne ovat Suomessa peruskamaa, mulle ne ovat lähes eksoottisia. Suomen ja Ruotsin neulomiskulttuurien välillä on mielestäni suuri ero, Suomessa lähes kaikki tuntemani ihmiset osaavat neuloa tai ovat joskus neuloneet, ihmiset käyttävät oikeasti villasukkia ja neule- ja käsityölehtiä on myynnissä useita erilaisia sekä koti- että ulkomaisia. Ruotsissa saa kiittää onneaan jos onnistuu löytämään jostain jonkun vanhan homeisen Burdan, vaikka tokihan ulkomaisia neulelehtiä on myynnissä jonkin verran. Suomessa myös lankoja myydään joka paikassa. Tukholmassa tosin on muutama erittäin ansioitunut lankakauppa, kuten suosikkini Ljunqkvists Garn, mutta neulomismaana Suomi päihittää Ruotsin mennen tullen.

On kivaa vertailla eri maiden lankakauppoja, Lontoosta löysin lankataivaan Liberty-tavaratalosta, muuten en tosin yhdistä Englantia järin paljon neulomiseen. Espanjassa asuva kaverini kertoi ettei sieltä saa villalankaa ollenkaan (ehkei sille ole tarvetta?) ja siellä yleisen käsityksen mukaan kukaan ei enää neulo villasta, "sehän on ihan vanhanaikaista". ???? Mikä hirvittävä harhaluulo joka tulisi hetimiten kumota! Olen oikein iloinen siitä että asun pohjoismaissa ja voin vaalia tätä hienoa käsityöperinnettä!


Minä Helsingin Menitassa

Ostamiani Novita-lankoja:
Ihania värejä Seitsemää veljestä tilkkupeittooni... siitähän piti tulla jämälankapeitto, mutta vuoden neuloneena ei jämälankoja vielä ole tarpeeksi, joten oli pakko ostaa lankaa.


Nallen marjaretkestä tulee sukat, tietty:



Mutta kirjoittelut sikseen, tässä tulee lupaamiani kuvia valmiista neulomuksista:

Pipo I
Kaksinkertaisella Viro-langalla 1o, 1n kudottu pipo, koristeena virkattu kukkanen. Mallina äiti. Pipon keskellä kulkee raita joka johtuu siitä että vaihdoin langan tummempaan kohtaan kesken kaiken. Raita ei tosin mua haittaa, vaan antaa pipolle kivaa särmää.




Pipo II
Yksinkertaisella Viro-langalla kudottu pipo ainaoikeaa. Tässä pipossa näkee hyvin miten langan tummuus kauniisti muuttuu. Mallina tässäkin äiti.




Keskeneräinen kaulahuivi/shaali helmineuletta, jota neulon kaveriksi pipoille :) Lanka on ihanaa neulottavaa!




Siinähän sitä taas... yritän saada jotain lukuisista keskeneräisistä töistäni valmiiksi pian jotta voin taas kirjoittaa (hyvällä omallatunnolla) Hej så länge!

Kool-Aid vs. suomalainen sienimetsä

Viime kirjoituksestani on jo valovuosia, joka johtuu siitä ettei mulla ole ollut mitään esiteltävää, käsityöinnostukseni on ollut aika kuollutta ja olen neulonut samaa villatakinselkämystä ikuisuuden. Se on kuitenkin nyt valmis ja koska olen siis vihdoinkin saanut jotain aikaan, voin kirjoittaa tänne hyvällä omallatunnolla :)

Olen lomaillut Espoossa äidin luona viimeiset viikot, ja ohjelmassa on ollut ihania piipahduksia mm. Tallinnaan ja Kirkkonummelle sienimetsään sekä käynti Helsingin käsityömessuilla Wanhassa Satamassa 6.9., ja myös paljon paljon neulomista, onneksi. Käsityömessut olivat pienoinen pettymys, luvattuja "lukuisia työnäytöksiä" en nähnyt kuin yhden. Mutta jännää: ostin 6 pussia Kool-Aidia, saa nähdä mitä siitä saa aikaan. En ole tutustunut lankojen värjäämiseen aikaisemmin, ja hienompaahan olisi toki värjätä lankoja kasvipohjaisilla väreillä, mutta Kool-Aid nyt on tollanen kaupunkilaisen mikroaaltouunivaihtoehto. Kasvivärjäys tuntuu vaativan tilaa, mulla kun sitä ei ole. Olen muuten suunnattoman järkyttynyt siitä mitä kaikkea ihmiset lapsilleen syöttävät siellä Ameriikassa! Kool-Aidillahan voi siis myös värjätä hiuksensa (ja ihonsa) enemmän tai vähemmän pysyvästi, en tohdi ajatellakaan miltä sisuskalut näyttävät parin Kool-Aid -lasillisen jälkeen. YÖK!! Esittelen tuloksia sitten myöhemmin (siis langanvärjäystä, en sisuskalujani. Pakollinen vitsi. Heh.)



Toista se on Suomen luonnossa :) Sienimetsästä saatiin kanttarelleja, suppiksia, puolukoita ja vielä mustikoitakin. Siinä jää Kool-Aidit toiseksi!









Pitää vielä mainita kyseisistä puolukoista tekemämme omena-puolukkakeikaus, jossa jauhona käytettiin hienonnettuja hapankorppuja joihin sekoitettiin voi ja fariinisokeri, ladottiin limittäin omenasiivujen ja puolukoiden kanssa uunivuokaan ja lykättiin uuniin, syötiin vaniljakermajäätelön kanssa. Kyseisesta ihanuudesta ei satu olemaan valokuvaa, mutta se oli hyvää :)

Neuleblogi feat. some jewellery business

Kesä on vakavasti vähentänyt tuottavuuttani neulerintamalla, koska olen huomannut että neulominen kuuluu olennaisesti kylmään ja synkkään vuodenaikaan, ainakin mun maailmassani. Jotenkin ei neulominen maistu, vaikka se niin kivaa onkin, koko ajan on niin paljon tekemistä ettei puikkoihin ehdi tarttua... Jotain olen sentään saanut aikaan, koska äitini, joka on innostunut helmikorujen tekemisestä, on innostanut minuakin. Kungsholmenissa on pieni kauppa nimeltä Pärlshopen josta ostin kasan helmiä ja korumateriaaleja, ja sain aikaan seuraavat mestariteokset:


En tiedä mitä materiaalia helmet ovat, mutta jonkunnäköistä keramiikkaa (EI tietenkään muovia!! Herregud :) ne ovat. Olen himoinnut mustaa kaulakorua erikokoisista helmistä, mutten ole tajunnut että sellaisenhan voi tehdä itse... Tattadaa, tässä se nyt siis on. Me likey!


Korvikset oransseista palloista, jotka työkaverini mukaan muistuttavat maapalloa. Oikein söpöt :)


Oransseja ja vihreitä lasihelmiä....


Tässä koko tuotantoni tähän asti. Keskimmäiset helmet ostin Barcelonasta ja äiti teki niistä korvikset mulle. Kukan keskellä on pieni jin jan -kuvio, ja vaikka sen henkistä kamaa en suosikaan, ei se näissä korviksissa haittaa. Oranssi on nähtävästi mun tän kesän hittiväri...


Jotain olen sentään neulonutkin... tässä harmaan villatakin alkio, takakappaleesta noin puolet valmiina... yritän saada sen valmiiksi syksyksi (hrmph).


Ihanaa lankaa, samaa Lima-lankaa josta tein edellisessä kirjoituksessa esitellyt sukat.


Kesän kunniaksi, olkaa hyvät!

Kesäflunssa

Kesäflunssan hyvä puoli on siinä että ehtii virkata ja kutoa. Isoäidin neliöt tilkkupeittoon valmistuvat vinhaa vauhtia ja ainakin yksi keskeneräinen työ on saatettu päätökseen. Jo olemassaoleville villasukillekin löytyy käyttöä. Muuten ainoastaan v***ttaa tämä räkäinen ja kurkkukipuinen olotila, varsinkin kun ulkona on kerrankin +25 astetta ja kaikki istuvat puistoissa ottamassa aurinkoa ja pitämässä hauskaa. Minä istun kotona litkimässä kanakeittoa ja teetä ja c-vitamiinia :(

Olo on tosin paranemassa, ja aion tänään viimeinkin poistua neljän seinän sisältä puistofestareille. Olen liian täynnä itsesääliä eilen missatun Morrissey-keikan jälkeen, etten kykene enää eristäytymään ulkomaailmasta.

Ajattelin tässä kesän kunniaksi pian järjestää neulepiknikin, kahvilakutominen on niin talvinen juttu, kesällä mennään puistoon! Siitä lisää myöhemmin :)

Teetä, neulomuksia ja nenäliinoja

Hej så länge!

Sukkaset :)

VIHDOINKIN!

Olen ollut laiskaakin laiskempi mitä tulee neulomiseen... näiden sukkien on odoteltu valmistuvan, ne ovat roikkuneet mukana mm. toukokuisella Barcelonan-matkalla, mutta koska siellä olikin yllättäen muutakin tekemistä kuin neulomista (esimerkiksi rannalla makoilu cavaa juoden.... ) en onnistunut neulomaan yhtä ainoaa silmukkaa! En edes lentokoneessa koska en uskaltanut ottaa alumiinipouikkoja koneeseen (saako ne ottaa?). Juhannuksen vietin Ahvenanmaalla pyöräillen (neulominen + pyöräily = huono yhdistelmä) jossa onnistuin virkkaamaan jopa yhden neliön isoäiti-tilkkutäkkiini! Wow. Myönnään siis olleeni laiska, mutta tässä nämä nyt vihdoinkin ovat ! :D Puh.

Ohjeen löysin Yliveto-blogista, (ks. viimeisin blogijuttuni) ja oli yllättävän helppo painaa mieleen. Lanka on aiemmin esiteltyä Lima-villalankaa. Ihanat, kauniit sukat, joista ei valitettavasti ole tämän parempia kuvia...





Seuraavana vuorossa on harmaa "boyfriend" villatakki Breeze-lehden ohjeella, jonka kuva löytyy aiemmista blogijutuistani. Odotan kovasti päästäkseni näkemään mitä siitä tulee...

Hej så länge ;)